PIHLA & BAMBI & LILA

18.11.2009

No nyt on sitten meidän tietokone vihdoinkin korjaamolla...
eli toivon mukaan päästään kohta lataamaan muistikorteilta
viimeisen vuoden ajalta valokuvatkin ja saadaan ehkä sivuillekin
päivitettyä uudempia kuvia - myös Lilasta, jonka olemassaolosta
ei ole ollut paljon todisteita, kun ei olla paljon missään käytykään.
Tosin Lila osallistui pari viikkoa sitten Vantaan lemmikkimessuilla
kummityttöni Janeten kanssa lapsi ja koirakisaan.
Ja kävipä vielä niin hassusti, että tuo parivaljakko voitti koko kisan.
Voi sitä riemua. Tosin Janeten kanssa oli sovittu ennen kehään
menoa, että ei ole tärkeintä edes sijoitus, vaan se, että kehässä
on kivaa. Sovittiin, että Lilalla on niin kauan kivaa, kun häntä heiluu
ja Janetella hauskaa, jos mennään hymyssäsyin.
Voi, kun voisi muistaa nuo opit itsekin kehässä ollessaan

Pihla on onnistunut telomaan jalkojaan viime aikoina...ei mitään
vakavampaa, mutta meno on sen verran rajua, että pari kynsionnettomuutta
peräjälkeen...huonoa tuuria.

Muutoin on viime aikoina tehty vain ahkerasti töitä - nuo Saksan ja
Slovakian matkat veivät sen verran työpäiviä, että "pomo" on määrännyt
sen jälkeen tekemään ympäripyöreitä päiviä ja viikonloputkin vielä,
jotta työsuma saadaan purettua.

Pihlan pentusuunnitelmat ovat edelleen voimassa...eikä siitä sitten
sen enempää 

Bambilla myös edelleen kaikki hyvin. Siitä on tullut entistä kauheampi
räkyttäjä. Lilan ja Pihlan kanssa tehdään vähän raskaampia lenkkejä ja
Bambia ei kaikille niille oteta mukaan. Se jaksaa haukkua tuntitolkulla...
luojan kiitos meillä ei ole naapureja ihan lähellä...Välillä menee itselläkin
hermot sen kanssa ja se haukkuminen on pahempaa, kuin pystykorvilla...
Mutta niin ihana murmeli se on kuitenkin...

Eli seuraavalla kerralla toivottavasti siis kuvapäivityksiä.

t: Sari

17.10.2009

Näin se aika on taas vierähtänyt...kiirettä pitää, miten ihmeessä
aina voi olla niin hoppu!

No viime aikoina hoppua on pitänyt, kun on pitänyt kieli vyön alla juosta
maailmalla. Ensin Saksan matka leonbergien erikoisnäyttelyyn ja heti perään
matka Bratislavaan maailmanvoittajanäyttelyyn.

Leonbergiin meiltä lähti matkaan mukaan Lila ja Möykky. Möksykkä sai
saksalaiselta erikoistuomarilta excelentin ja Lila joutui harmittavasti tyytymään
suomalaiseen tuomariin. Sinne asti kun lähtee, niin toivoisi saada koiransa myös
arvosteltavan saksalaisella ja mielellään arvostetulla erikoistuomarilla.
Suomalaiselle tuomarille pääsee arvosteltavaksi hieman pienemmälläkin matkaamisella.
Ainakin on molempien koirien purukalusto tutkittu ja tarkastettu niin perusteellisesti,
että ei pitäisi puutteita tai huoomauttamista löytyvän.
Susa handlasi Lilan Saksan kehässä aivan mahtavasti. Neiti ei ole uskaltaunut kehään
aikaisemmin, mutta koska Möykyn kehä oli samaan aikaan, hän joutui ilman
ennakkovaroitusta Lilan kanssa kehään. Asiaa helpotti hieman se, että tuomari
oli suomalainen ja sanoin, että kysy vain tuomarilta neuvoa jos et tiedä mitä kehässä
tehdä. Jälkikäteen Susa nauroi, että hämmästyksekseen tuomari puhui
vain englantia, mutta hän oli osannut vastata englanniksi mm. koiransa iän jne.
Meillä oli matkaseurana Even perhe ja oikein mukava reissu oli.
Kotimatkalla ajoimme tsekin kautta ja haimme Pihlalle hieman tuliaisia
myöhempää käyttöä varten.

Bratislavan matka on juuri takanapäin ja voin sanoa, että väsymys on edelleen
melkoinen.En ole ikinä ollut niin väsynyt kuin tuolta matkalta palatessa. Ajomatka
oli melkoinen ja pariin vuorokauteen ei oikein ehtinyt silmiään ummistaa. Viimeinen
pätkä Kirkkonummelta kotiin ei meinannut enää luonnistua, vaan matkan varrella oli
pysähdyttävä kahden eri huoltoaseman pihalle ottamaan edes muutaman minuutin torkut.
Jos oli reissu rankka, niin muutoin kyllä antoisa. Pihla kruunattiin voittajakisassa
maailman toiseksi kauneimmaksi ja poikansa Möykky juniorivoittajakisassa myös
maailman toiseksi kauneimmaksi.Tässä vielä Katille kiitos, kun on jaksanut pitää
Möykyn niin hyvässä kunnossa, että sitä on ilo maailmalla esitellä. Möykkyhän
on jo Viron, Latvian ja Liettuan juniorimuotovalio ja siten ansainnut myös tittelin
Baltian juniorimuotovalio. Hieno suoritus. Pihla oli aikoinaan Puolan voittajanäyttelyssä
myös juniorikakkonen, joten hyvin on taso säilynyt niin äidillä, kuin pojallaankin 

Jo kotoa lähtiessä olimme päättäneet, että Pihlaa ei kehään viedä. Se alkoi tiputtamaan
turkkiaan jo hyvissä ajoin ennen näyttelyä. Äitini ja lapsukaiseni jäivät kotiin hoitamaan
koiria, joten se oli päätetty, että yksi koira viedään mukanamme, jotta heillä olisi kotona
vähemmän lenkitettävää.Lilalla oli parahiksi juoksu ja Bambille reissaaminen
vieraiden koirien kanssa samassa autossa olisi voinut olla liian rankkaa. Niinpä
Pihla kokeneena matkaajana otettiin mukaan.Näyttelyaamuna jätin sen leiriimme,
joka sijaitsi parin kilsan päässä näyttelyhallista. Eeva jaksoi koko aamun mäkättää,
että kun koira on tuotu tänne asti, niin kannattaa se kuitenkin kehään viedä.Olin j
yrkästi eri mieltä, mutta sitten viime tipassa soitin Timpalle autolle ja hän kiikutti
sateen halki koiran litimärkänä kehän laidalle. Ihmiset ympärillä nauroivat, niin märkä
se oli, että kukaan ei uskonut, että se muutaman minuutin päästä astelee kehässä.
Ja vielä vähemmän uskottiin, että sillä olisi mitään mahdollisuuksia pärjätä....
Mutta - tuomari oli tarkka kahdesta asiasta eli tärkeintä hälle olivat hampaat
ja vahva suora selkälinja.Mitä tästä asiasta opimme - koskaan ei kannata
luovuttaa, antaa tuomarin tuomaroida koirasi ja jätä se itse tekemättä ja
tärkein oppi - "usko Eevaa".Pyörähdimme myös loppukehissä esittelemässä 
Pyrymetsän kasvattajaryhmän. Kehässä olivat Pihla, Osku ja Möykky.
Kivaa oli vaikka jatkopaikkaa ei tullutkaan, mutta olimmepahan ainakin näytillä.
Iso kiitos Eevalle ja Lotalle mukavasta matkaseurasta.

Muutoinkin tämä vuosi on ollut Pihlan näyttelymenestyksen kannalta
erinomainen.Kotimaan näyttelyihin sitä oli ilmoitettu vain ainoana tarkoituksena saada
se viimeinen serti, joka oikeuttaa saamaan myös arvonimen Suomen muotovalio.
No - saatiinhan se.Se oli sitten se viimeinen serti, kaikenkaikkiaanhan niitä kertyi
Pihlalle täysi tusina eli 12 kappaletta Suomesta. Kyllä siinä sertinjakotilaisuudessa
kova kohina käytiin, kun sertiä tyrkytettiin kakkoseksi tulleelle koiralle ja kehtasin
sitä vielä Pihlalle vaatia. Tuomarikin hämmästeli, että miten koira voi olla INT valio,
jos ei ole edes Suomen valio. No selvisihän se selittämällä....ja jälkikäteen jouduin
sitä vielä muutamalle muullekin selvittämään, että miten me vielä kehdataan niitä napsia.
No - säännöt on säännöt ja Kennelliitto on ne laatinut.
Pihla osallistui kesän aikana myös kahteen voittajanäyttelyyn ja nappasi molemmista
voitot.Niinpä sillä on nyt myös tittelit Eestin voittaja 2009 ja Baltian voittaja 2009.
Myös kansainvälisen muotovalion arvoon oikeuttavat cacibit ovat nyt kasassa.
Eli enempää ei ehkä yhdelle vuodelle voisi toivoa ja kaiken kruunasi tuo kakkossija
maailmanvoittajanäyttelyssä viime viikolla. Hyvillä mielin voimme päättää näyttelyvuoden
vaikka tähän ja jäädä suunnittelemaan tulevaa pentuetta. Pihla on vielä ilmoitettu
loppuvuoden näyttelyihin, mutta aika näyttää tullaanko turkittomana kehään. Ehkä
joudun kysymään "Eevan mielipidettä".

Loppukesästä osallistuimme Bambin kanssa myös vesipelastuskokeisiin. Aloin
laskeskelemaan, että Bambilla on jo ikää sen verran, että nyt tai ei koskaan.
Vepessä oma ongelmani on aina ollut täydellisyyden tavoittelu, eli treenaan koirani niin
huippukuntoon, että ne ehtivät "kuolla" ennenkuin ovat kunnolla päässeet kisaamaan.Bambi
suoritti soven upealla 95 pisteellä (100 on maksimi) ja seuraavana päivänä nappasi
alokasluokasta 96 pistettä. On uskomatonta, miten Bambi saadaan viritettyä sellaiseen
kiihkoon ja intoon, että sitä ei leonbergiksi uskoisi.Kiitän kaikkia treeniryhmäläisiä
meidän avustamisesta treeneissä ja erityisesti apuohjaajaani Pirjoa hyvistä vinkeistä ja
tsemppauksesta.Ensi kesänä toivottavasti päästään taas kisaamaan ja saataisiin avoimestakin
luokasta jo tuloksia. Sitä ennen tietty vielä yksi alokasluokan tulos olisi saatava,
mutta sen ei pitäisi kyllä olla minkäänlainen ongelma, jos koira vain pysyy terveenä.

Lilan kanssa on myös kaikki hyvin. Lila käytettiin kesällä Baltian voittajanäyttelyssä
vähän harjoittelemassa näyttelyelämää.Ihan hyvin meni, kukaan junnunartuista eikä -uroksista
saanut erinomaista. Lilakin sai punaisen nauhan ja sijoittui luokassaan neljänneksi. Eeva ystävällisesti
handlasi neidin kehässä ja minulla oli ilo ja onni olla katsomassa, kuinka siitäkin löytyy niitä raameja
ja kauneutta katseltavaksi. Lila on kehittynyt tosi hitaasti, joten aika edelleen näyttää tuleeko siitä
näyttelykoiraa vai ei.Lila on luonteeltaan mitä rakastettavin koira. Ihanampaa ei voisi olla. Vähän
ollaan harkittu josko sen kanssa aloitettaisiin vähän vakavammin joko toko tai agility. Aika näyttää.

Pihlan pennuilla on kaikki hyvin. Carmen mursi kesällä varpaansa ja eläinlääkärin hoitovirheen
vuoksi meinasimme menettää koko koiran.Carmen on onneksi kuitenkin toipunut hyvin. Sulo on elänyt
perheensä muuttokiireiden keskellä, mutta toivottavasti häntäkin pääsemme pian tapaamaan. Möksykkää
olemme siis nähneet eniten näyttelyturneiden takia, mutta kauempana asuvaa Turrea emme ole ehtineet
moikkaamaan. Täytyisi tässä järjestää ajoreissu heidän suuntaansa, että saisi tuonkin pojan nähdä
pitkästä aikaa.

Eli tällaista meillä täällä. Aurinkoista syksyn jatkoa ja terveisiä kaikille tutuille.

terkuin Sari

 

8.2.2009

Nopeasti on aika taas vierähtänyt ja edellisestä merkinnästä kulunut jo
kahdeksan kuukautta.
Mitä meille tänään kuuluu ?
Tällä hetkellä taas ihan hyvää... Kaikenlaista murhetta ja vastoinkäymistä
on kyllä riittänyt Pihlan pentusten kanssa, mutta kaikesta on selvitty
suht´ kunnialla poislukien Skidin yllättävä äkillinen poismeno.
Sitä ei voi edelleenkään käsittää, enkä edelleenkään pysty
allekirjoittamaan väitettä, että kaikella olisi tarkoituksensa...!

Muut pentuset ovat voineet hyvin. Sulo onnistui säikähdyttämään meidät
pahanpäiväisesti sairastumalla vakavasti kesällä. Eläinlääkärin nopea ja
viisas toiminta pelasti pentusen hengen. Kyse oli ärhäkästä vatsapöpöstä,
joka oli jotenkin onnistunut pääsemään pennun verenkiertoon. Myöhemmin syksyllä samainen
herra sairastui panosteiittiin, joka oli pesiytynyt lonkkien seudulle.
Silloinkin pelkäsimme pahinta, mutta diagnoosi oli lopulta suuri helpotus.
Möykyn etujalkojen kanssa taisteltiin kolmen kuukauden iästä eteenpäin ja
iloksi täytyy todeta, että "oikaisuhoito" tuotti tulosta viiden kuukauden ahkeroinnin
jälkeen. Kiitos vain Katille sinnikkäästä yrittämisestä ja päättäväisyydestä.
"Työ tekijäänsä kiittää".
Carmenilla oli ilmeisesti myös panosteiittityyppistä kipuilua etujaloissa.
Onneksi nekin olivat ohimeneviä. Ja Lila onnistui telomaan itsensä
kotimetsässä niin pahasti, että kuukauden ontumisen jälkeen se jouduttiin
viemään toistamiseen kuvauksiin. Lila oli satuttanut itsensä pahasti useasta
kohdasta ja ilmeisesti pahemmilta vammoilta kuitenkin vältyttiin. Neiti oli kuitenkin niin
kipeä pitkään, että useamman kuukauden pituinen toipilasjakso pahimpaan
kasvuaikaan ei tietenkään ollut pennulle hyväksi. Selkä on kipeä edelleenkin, 
mutta ontumiset on saatu kuriin. Fysioterapeutti yrittää auttaa meitä ja uskoisinkin, 
että neiti saadaan vielä kuntoon. Tällä hetkellä on jo yli kuukauden päivät
tehty normaaleja väsyttäviä metsälenkkejä vapaana eikä neidin liikuntaa ole 
tarvinnut enää mitenkään rajoittaa.
Ulkomuodollisesti Lila on kasvanut hyvin epätasapainoisesti. Selkeä alamäki
alkoi nimenomaan tuosta onnettomuudestaan ja sen jälkiä korjaillaan vielä
pitkään. Saadaanko neidistä näyttelyversiota jää nähtäväksi, mutta
Lila on rakas ihan kotikoiranakin. Hurmaava persoona, joka on jo tässä
vaiheessa tullut lellittyä piloille monessakin mielessä...Neiti nukkuu sängyssämme,
sohvilla, nojatuoleissa. Autossa matkustaa takapenkillä, vaikka kontissa olisi
tilaa jne. Neiti elää siis perheemme prinsessana.
Onneksi Marjatan Turre on pysynyt terveenä ja kunnossa. Taitaa olla tässä
vaiheessa päässyt pienimmillä murheilla ja toivotaan, että näin jatkossakin.

No sitten meidän Bambi - se mennä porskuttaa elämänsä innolla.
Bambin selkä ei ole vaivannut lainkaan ja neiti on elämänsä kunnossa.
Saa juosta muiden kanssa vapaana ilman huolta ja murhetta.
Ennen joulua pelkäsin, että kivut ovat taas palanneet. Bambi alkoi
linnoittautua keittiön pöydän alle ja äksyili Pihlalle ja Lilalle. 
Muitakin "kivun merkkejä" oli ilmassa ja tilasin fysioterapeutin neitiä
tarkastamaan. Ei löytynyt merkkiäkään kivusta ja jumista selässä.
Muutaman viikon kuluttua syykin selvisi - sekä Pihla, että Bambi
aloittivat juoksunsa samanaikaisesti.

Pihla on myös voinut erinomaisesti. Neiti toipui pentusten jäljiltä
mielestäni ihan huippunopeasti. Olin ajatellut, että toipuminen
olisi vienyt pidempään. Pihla alkoi ennen joulua olla
erinomaisessa turkissa ja päätinkin ilmoitella sitä muutamaan näyttelyyn 
sekä koti-Suomessa, että ulkomailla. Mutta tuo hitsin juoksu sekoitti kuviot, 
turkki alkoi tippua levyinä ja turkista on enää vain muistot jäljellä.
Tosiaan harmittaa, mutta minkäs teet.
Alla oleva kuva lohduttaa minua näinä päivinä, ehkä se ei kuitenkaan
ole niin turkiton edelleenkään, pahempiakin aikoja on nähty !!!!!!!!!

 
Eli tässä Pihla turkittomimmilaan n. kolme kuukautta pentujen syntymän jälkeen.
Erityisesti pyydän huomioimaan tuon upean hännän.

Eli kevättä kohti mennään...uusia suunnitelmia ja ajatelmia on allakka
pullollaan. Katsotaan nyt mitä jää suunnitelman asteelle ja mitä sitten
toteutuu.

Hyvää kevään odotusta kaikille.

t: Sari, Pihla, Bambi ja liten Lilla (Lila)

3.6.2008

Hengissä...siis koko meidän perhe edelleen.
Pennut ovat voineet niin erinomaisesti, että jaksavat valvoa kaikki yöt ja
vaatia palvelua ja huomiota tunnin kahden välein.
Ja mehän olemme paaponeet...ihan varmaan liiaksi asti.
Pienikin älähdys laatikosta ja kukin on päässyt haluamansa aikataulun
mukaisesti Pihlan imetettäväksi.
Siinä ne yöt ovat kuluneet mukavasti, kun kukin pentu on syönyt ensin
yhdessä ja sitten vielä erikseen omien yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti.
Onneksi Pihlalla on riittänyt maitoa yllin kyllin ja pienet massut on saatu
täpösen täyteen.

Pennut ovat siis kasvaneet vauhdilla. Tällä hetkellä yritämme kovin vähentää
maidon osuutta entisestään ja pitää pennut kiinteällä ruoalla. Vieläkin kuitenkin ruokien
jälkeen koko lauma nautiskelee maitoryypyt. Jos tulee pidempi tauko, niin
Pihlan alta lattialta löytyy maitolätäköt. No hyvä näin, että maitoa on riittänyt.

Eli rankinta tässä on ollut valvominen. Kokonaista viisi viikkoa ja 2-4 tunnin yöunilla.
Pari yötä on saatu hoitoapua, että on voinut ottaa vähän pidemmät nokkaunet.
Itse olin noin kolme viikkoa töistä lomalla ja nyt sitten kaksi viikkoa yrittänyt käydä
toimistolla ja silti ehtiä paapomaan pentuja mahdollisimman paljon.

Kaikki on mennyt niin mahtavasti, että sitä oikein miettii miten onnellisia ollaan.
Pihlan odotus sujui loistavasti, pentujen synnytys tosi vaivattomasti ja sitten vielä
tämä pentuaika täysin ilman ongelmia. Kaikki pennut ovat olleet alusta asti pirteitä ja
eläväisiä, eikä meillä esim. pulloruokintaa ole tarvinnut. Jokainen on alusta asti etsinyt
itse tissinsä ja kaikkien painot nousseet tasaisesti. No - ainahan pitää jotain pientä olla ja
Lila tyttö onnistui jostain saamaan pienen naarmun ihoonsa, jonka seurauksena sai
ihotulehduksen. Siitäkin selvittiin lääkärireissulla ja karvojen ajelulla. Ihon piti saada ilmaa
ja se piti saada pidettyä puhtaana. Muutama päivä betadinekylpyjä ja sekin vaiva oli
poissa.

Ja Pihla on ollut niin mahtava äiti...pennut on pesty ja ruokittu tunnollisesti.
Vieraatkin Pihla on ottanut avosylin vastaan. Pentulaatikossa imetyksen
lomassa myös vieraat ovat saaneet Pihlalta täyden luottamuksen ja luvan
koskea ja käsitellä pentuja - lapset ja aikuiset, kaikki ovat Pihlan
mielestä tervetulleita meille ja pentujen luokse.

Viisi viikkoa on hurahtanut kuin siivillä. Enää pari viikkoa ja pennut lähtevät omiin
koteihinsa. Onneksi kaikilla on mitä parhaimmat perheet odottamassa pienokaisiaan
ja saamme tavata heitä vielä täältä lähdön jälkeenkin.

Olen lisännyt pentuja sivulle kuvia pennuista. Pennuista otettiin myös viikko sitten
1 kk-kuvat ja yritän päivitellä niitä heti, kun vain taas kerkiän.

03.05.2008

Voi miten noloa...viimeinen päivitys täällä viime kesältä.
No - joskus on vain pakko laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.
Syksy ja talvi on täysin kulunut oman terveydentilan setvimiseen ja
myöskin Bambin hoitoihin ja kuntouttamiseen.

Bambilla siis diagnosoitiin vuosi sitten keväällä vakavia selkäsairauksia.
Niitä onkin sitten meidän tuurilla kertynyt useampi kappale samalle koiraraasulle.
Eli Bambilla on selässään välilevynpullistuma, spondyloosia ja lisäksi
synnynnäinen rakenteellinen vika kaularangassa (lääkäri kutsui tätä valuviaksi).
Ei siis ihme, kun koiran käytös kesällä 2006 alkoi yllättäen muuttua agressiiviseksi ja
koiran ulkoinen olemus, liikunta ja asento alkoivat pettää.
Tutkimuksiin ja oikean diagnoosin saamiseen meni tosiaan melkein vuosi.
Keväällä 2007 lääkäri ehdotti koiran lopettamista, koska tilanne näytti lähes
toivottomalta ja isorotuisen arvaamattomasti kipuilevan koiran hoito
oli vaaraksi vähintäänkin perheemme jäsenille. Mutta halusimme
käyttää vielä lähes viimeiset oljenkorret. Eli Bambilla aloitettiin viikottainen
fysioterapia ja lisäksi vahva kipulääkitys.
Viimeisenä oljenkortena olisi ollut leikkaus, johon lääkäri ei mielellään halunnut
ryhtyä. Leikkaus olisi ollut iso ja erittäin isoriskinen, eikä koiran
toipumisesta voinut antaa pienintäkään lupausta.

Kiitos Espoon Eläinsairaalan fysioterapeutille Hannelle Bambin pitkäjänteisestä
hoidosta. Uskon, että pitkälle ansiostaan koira on tällä hetkellä kivuton ja
melkein vuoden kestäneen kipulääkekuurin ja hoitojen jälkeen elää jälleen
normaalia elämää ja saa jälleen juosta metsissä villinä ja vapaana.
Vielä vuosi sitten tilanne näytti niin pahalta, että en ikinä olisi uskonut,
että Bambi enää näkee uutta kevättä ja kesää.
Eli olemme Bambin suhteen todella toiveikkaita ja toivomme, että elämää
olisi edessä vielä useampia vuosia.
Jos se vaatii säännöllistä fysioterapiaa ja välillä myös kipulääkkeitä, niin
olemme valmiita siihen vielä toistamiseen.
Toisaalta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että koira on saanut muutoin hieman lihasvoimaansa
takaisin, mutta jostain syystä takapään lihakset ovat surkastumaan päin.
Bambille aloitettiinkin vesiterapia, jolla pyritään saamaan lisää voimaa
takapäähän. Kesällä sen voi suorittaa itsekin uittamalla koiraa mahdollisimman
paljon ja useasti. Koska Pihla on nyt mammalomalla, niin todennäköisesti
Bambi osallistuu ainakin alkukesän myöskin vepetreeneihin.

Mutta sitten iloisempiin aiheisiin.
Pihlan pennut siis syntyivät alkuviikosta. Pihlan odotus meni todella upeasti ja
lenkkejäkin tehtiin normaalisti lukuunottamatta viimeistä raskausviikkoa, jolloin
koiralla oli jo selkeitä supistuksia.
Nyt tuossa pentulaatikossa tuhisee kuusi ihanaa lapsukaista, joiden kasvua ja
kehitystä pääsemme seuraamaan.
Kiitos kasvattaja Railalle synnytysavusta. Ilman kätilöintiään olisin kyllä ollut
pulassa. Kyllä se kokemus vain tuo tuota varmuutta näissäkin asioissa.
Kaikilla lapsilla on jo kodit odottamassa pienokaisiaan.

Pienin pennuista painoi syntyessään 380 g, seuraavat 390g/450g/460g/470g ja 480g.
Nyt neljä vuorokauden ikäisenä pienin painaa 660 g ja suurin jo 800 g.
Pihla on oikein tunnollinen äiti ja pesee, putsaa ja imettää pienokaisiaan antaumuksella.
Ensimmäisinä päivinä meillä oli todellisia vaikeuksia saada neiti pentulaatikosta
edes käymään ulkona pissalla. Siinä huusi pennut, Pihla ovensuussa takaisin ja sitten perhe,
joka yritti saada vain koiraansa edes puoleksi minuutiksi pihalle.
Onneksi Pihla nyt  jo sentäs lähtee tarpeilleen pienemmällä metelillä, vaikkakin kiire
takaisin pentujen luokse on valtava.

Meidän alkukesämme tulee siis kulumaan täysin pentujen hoidossa.
Loppukesäksi haaveilemme pienestä lomamatkasta. Mihin se suuntautuu,
jää nähtäväksi. Tällä kertaa ei ainakaan kyse ole näyttelymatkasta,
mutta todennäköisesti koirat lähtevät reissuun mukaan kuitenkin.

Nyt taas tuonne laatikon ääreen...siellä porukka heräileekin taas
"juopottelemaan". Hurmaavia pupsukoita, joiden kesken alkaa
jo huomaamaan erilaisia persoonallisuuksia.

t: Sari

 

KESÄLOMA

Alkoihan se odotettu loma viimeinkin. Hurja rutistus töissä
ennen lomille lähtöä. Eikä ne työt edes tekemällä lopu 

Aloitimme kesäloman leoleirillä, josta sitten jatkoimme perheen
kanssa matkailuautolla pohjoiseen.
Mukana matkassa meillä oli myös siskon tytöt Linda ja Jenny.
Leoleiri vietettiin varsin sateisessa säässä. Leirillä oli mukava
tavata tuttuja. Valvottua tuli joka yö lähes aamuun asti - toiset
eivät ehtineet nukkua lainkaan .

Leiriltä lähtiessä sattui yksi aurinkoinen päivä kohdallemme ja
leiriydyimme jo aamupäivällä Kalajoen hiekkasärkille. Heti portilla
meille ilmoitettiin, ettei koiria saa viedä rannalle, mutta onneksi löysimme
rauhaisan paikan, missä muutkin uittivat koiriaan, joten emme mekään
voineet vastustaa kiusausta. Löysimme rannasta kohdan, jossa koirien
kanssa pystyi kävelemään yli pari sataa metriä rannalta. Tosin koirat välillä
uiden ja välillä kahlaten. Totesimme, että Bambilla oli sinä päivänä varsinaista
vesiterapiaa. Samanlaista kahlaustahan se on vesiterapia-altaassakin.
Pihlalle sain opetettua, että vedessä ei aina tarvitse olla joku tehtävä päällä,
se kun olisi mielellään lähtenyt hakemaan uimareita, eikä oikein meinannut
uskoa, ettei omillakaan lapsilla ole mitään hätää.

Pihla ja Aku

Koko jengi meressä...koirat oli pakko pitää kytkettynä
etteivät ne vain menisi "pelastushommiin".

Tästä kuvasta näkyy hyvin etäisyy rannalle. Kuvan olen
siis ottanut mereltä päin!

Bambi ja Timppa

Linda, Susa ja Jenny ja ranta taas satojen metrien päässä!

Timppa ja Bambi

Tytöt kävelemässä "vetten päällä"

Leirintäalueen pihamaalla oli koristeena iso puuvene.
Ennenkuin ehdin edes huomata koko venettä Pihla oli
riuhtaissut itsensä hihnoineen ja loikannut veneeseen"vepeilemään".
Siinä oli ihmisillä ympärillä hauskaa, kun selitin, että se
on hurjan innokas uimaan ja vepeilemään, eikä reppana
osaa tajuta, että kuivalla maalla ei veneilyä voi harrastaa.
Uskomattoman vahva reaktio Pihlalta. Täytyykin
jatkossa olla varovaisempi. Veneitähän on usein koristeena
muuallakin mm. upeine kukkaistutuksineen!
Pakkohan oli sitten neidistä potretti ottaa Lindan kera.

Matkamme määränpää oli Jouttensuvanto, jossa olemme
aiemminkin viettäneet lomaamme. Olimme vuokranneet sieltä
mökin kolmeksi vuorokaudeksi. Lapset pääsivät moikkaamaan
tuttuja poroja, kalastamaan ja uimaan ja äiti pääsi sitten
samalla Pihlan kanssa osallistumaan Pellon koiranäyttelyyn.

Pihlan Tornionjoen upeissa maisemissa

Bambi samaisessa maisemassa

 

Yhteispotretti.

Pihla skarppina poroaitauksella. Pihla rakastui poroihin
ensisilmäyksellä. Jatkossa jää nähtäväksi, että erottaako
Pihla kotimetsissä juoksevat peurat poroista vai luuleeko
neiti niitäkin ystävikseen

Pihla ilta-auringossa Tornionjoen varrella.

Tällä jokisaunalla tulikin sitten saunottua joka ilta.
Harvoinpa sitä pääsee lautalla saunomaan. Lapset
nauttivat uimisesta Tornionjoessa. Tosin virtaus on niin
kova, että pitkälle rannasta ei saanut mennä.
Samaisesta syystä koiramme eivät päässeet uimaan
Jouttensuvannossa. Varsinkin etäämmälle mentäessä
ei venettäkään saanut soudettua vastavirtaan, vaan
tarvittiin moottoria. Kun joessa vielä kulki kalastajia
veneillään, niin on aivan varmaa, että etenkään Pihla ei olisi
lähellä rantaa pysynyt. Se lähtee venettä noutamaan
ilman lupaa/käskyä, eikä palaa rannalle tyhjin käsin.
Turvallisuussyistä siis koirat pidettiin kuivalla maalla.

Pihla ryhmäkehässä Pellon näyttelyssä.
Pihla oli ROP ko. näyttelyssä. Ryhmäkehissä Rainer
Vuorinen otti viisi koiraa jatkoon Pihlan mukaanlukien.
Vaikka Pihla ei sitten neljän joukkoon sijoittunutkaan,
niin olimme hyvin otettuja tästä tuomarin "huomionosoituksesta".
Oma perhekin saapui iltapäivälle katsomaan ryhmäkehiä.
Upea päivä!

Pihla Rainer Vuorisen juoksutettavana.

Poseeraus näyttelyn jälkeen.

Matkakuvia ja -kertomusta tulossa lähipäivinä lisää Baltian matkalta!

 

KUULUMISIAMME 23.6.2007

Kesä on edennyt jo puoleen väliin ja tuntuu, että ei vielä
ole ehtinyt edes nauttia siitä. Töissä on ollut kova kiire,
eikä se varmasti helpota ennen lomille pääsyä.
Toukokuun puolessa välissä ehdimme kuitenkin tehdä
Susan ja siskonlasten kanssa reissun Särkänniemeen,
jossa tulikin sitten vietettyä kaksi kokonaista päivää.
Yhden yön vietimme Virroilla aivan mahtavalla leirintäalueella,
josta lapsetkin tykkäsivät niin paljon, että eivät halunneet
lähteä käymään Ranuan eläinpuistossakaan!!!

Pihla kävi nauttimassa huvipuiston vilinästä.
Neiti oli hyvin kiinnostunut vauhdilla kiitävistä junista ja
kirkuvista ihmisistä. Pihlan päästä tehtiin myös
silhuettikuva, joka jäi kivaksi muistoksi päivästä.
Bambia ei voitu huvipuistoalueelle tuoda. Neidin
hermoille moinen meno olisi ollut liikaa...!

Pihla tyttöjen kanssa laavussa Virtojen vaellusreitillä.
Bambin mielestä hökötys oli sen verran "omituinen",
että ei suostunut sen sisälle astumaan!!!!

Myös Nurmeksen näyttelyssä tuli käytyä 10.6.
Oli ihana päästä edes yhdeksi yöksi pois työkiireiden
parista ja viettää päivä koiranäyttelyssä - pitkästä aikaa.
Ajettua tuli yksi tuhat kilometriä, mutta säät olivat mahtavat ja
kesäinen Suomi niin kovin kaunis.
Kotiintuomisina oli Pihlan kymmenes serti Suomen maasta ja
loistavat arvostelut Gunnel Holmilta.

"Oikean tyyppinen narttu, jolla erinomainen ylälinja, hyvä nartun pää
ja ilme. Hyvä etuosa. Hyvät takakulmaukset. Hyvä runko. Keskivahva
luusto. Liikkuu erinomaisesti "

Muuten kesäämme on kuulunut koirien kanssa vain uintia ja
pientä kuntoilua. Helteet ovat olleet aikamoisia ja olen sitä
mieltä, että päiväsaikaan koiria ei kuumuuden vuoksi lenkitetä.
Eli jos kuumalla lähdetään lenkille, se tulee tehdä kukonlaulun
aikaan tai sitten yömyöhään. Niinpä meillä on pääsääntöisesti
vain uitu.

Pihlan kanssa olemme käyneet myös oikeissa vepetreeneissä.
Neitiä on ollut hiukka hankala ohjata harjoituksissa, kun energiaa
riittää pienen voimalaitoksen verran ja neiti on jo oppinut, että
rantaan ei kannata tulla, kun siellä otetaan kuitenkin kiinni.
Lisäksi Pihla ei tunnu aina tietävän mitä tulee tehdä, sillä jos vedessä
killuu esim. kaksi venettä soutajineen, niin Pihlan pitää yrittää käydä
molempia auttamassa. Toisaalta sekin nähtiin, että neiti
osaa jopa sukeltaa, sillä kun veneen köysi livahti paatin alle, niin Pihla
yritti hakea sen sukeltamalla. Täytyypä joskus testata tuota sukellusnoutoa,
muistaakseni esim. Ruotsissa se kuuluu vepessä koeliikkeisiin.
Mutta toisaalta Pihla on osallistunut viime ja tänä kesänä oikeisiin
treeneihin yhteensä vain kuusi kertaa, joten neiti on vasta aloittelija näissä hommissa.
Se nyt ainakin tiedetään, että mahdollisuuksia tässäkin lajissa edetä on,
tosin ehkäpä meidän lopultakin pitäisi hieman keskittyä tuohon tottelevaisuus-
koulutukseenkin. Siitä kun olisi paljon hyötyä myös vepessä.
Mutta uimataito ja tekniikka Pihlalla on mahtava. Se jaksaisi uida yhteensoittoon
varmasti pitkänkin matkan lainkaan väsymättä.

Bambilta on valitettavasti oikeat vepetreenit kielletty. Selkävaivojen vuoksi sille
ei ole hyväksi vetäminen ja vepessä esim. hukkuvan tai veneen vedossa saattaa
välillä tulla isompiakin nykäyksiä nimenomaan niskan osalle.
Mutta Bambi on saanut pulikoida kotilammessa. Yleensä sen uittaminen on
isännän velvollisuus, sillä omat hermoni eivät kestä sitä mahdotonta sähläämistä.
Bambilta katoaa korvat siinä vaiheessa, kun veteen päästään ja se tykkää huuhailla
omiaan läträten rantavedessä. Damit unohtuu välillä milloin minnekin, kun Pihla taas
osaa tuoda damin aina rannalle asti.

Bambi odottamassa, että joku heittäisi jotain noudettavaa!

Bambin kanssa on käyty säännöllisesti fysioterapiassa. Kipulääkkeet on jätetty pois,
ja neiti vaikuttaa iloiselta ja terveeltä. Ulkoinen olemus ja rakenne eivät vain ole
entisellään, joten siitä tiedän, että kaikki ei ole kunnossa. Lisäksi fysioterapeutin
käsittelyssä huomataan jatkuvasti, että joku kohta on tosi kipeä. Lisäksi neiti
ontuu satunnaisesti ja käyttää toista takajalkaansa varoen. Myös lihakset ovat
erisuuruiset eri puolilla kehoa, mikä kertoo myös, että toinen puoli kuormittuu
toisen kustannuksella. Takajalkojen laahaaminen on ilmiö, mikä tuli tämän
selkäsairauden myötä. Varsinkin sisällä on helppo kuulla, miten neiti
vetää jalkojansa, eikä nosta niitä riittävästi. Myös talvella puhtaassa
lumessa näki laahausjäljet hyvin. Mutta jatkamme hoitoja ja jatkamme uintia. Ennen talvea
neiti tulisi saada parempaan lihaskuntoon, sillä metsän keskellä syvässä lumessa
liikkuminen ei muuten tule onnistumaan Bambilta. Neidin kuntoutumisesta ei ole mitään
ennustetta ja Bambin kuvanneen lääkärin toivomuksesta välilevynpullistuma pitäisi näihin
aikoihin kuvata uudelleen.
Magneettikuvaus on kuitenkin tuskaisen kallis operaatio ja vakuutuskaan ei korvaa sitä.
Kuvauslöydös ei kuitenkaan paranna koiraa ja kuvauksen hinnalla saan käytettyä
Bambia 20 kertaa fysioterapiassa, josta on ollut selvää apua.
Mikäli neidin tilanne kuitenkin selvästi huononee, niin kuvaukseen mennään
ilman muuta. Spondyloosin eteneminen sen sijaan näkyy röntgenkuvissa ja
tämän vuoden aikana ainakin uusintakuvat on otettava. Bambin kohdallahan
löytyi muutoksia vain yhdestä nikamasta. Ihannetilannehan olisi, että muutos
ei olisi suurentunut ja muut nikamat olisivat edelleen "puhtaita".

Kesän aikana on tarkoitus käydä vielä Pihlan kanssa muutamassa näyttelyssä.
Lähinnä ne osuvat lomamatkojen yhteyteen ja onpahan sitä pientä
ulkomaanmatkaakin suunnitelmissa...ja eihän sitä tietty ulkomaille viitsi
lähteä, jollei ole joku koiranäyttely tähtäimessä!!!

Aurinkoista kesää kaikille !

 

 

 

BAMBISTA JA SUSASTA LEHTIJUTTU

Keskiviikkona 3.5. meillä vieraili Lemmikki-lehden toimittajia.
Susalle tuli edellisellä viikolla tekstiviesti Heidi Ylitalolta,
joka ko. lehden toimittajana oli "bongannut" Susan ja
Bambin kirjekaveri-ilmoituksen vuoden 2005 lehdestä ja kyseli,
josko tämän parivaljakon kirjetuttavuuksista voisi
tehdä lehteen jutun.
Niinpä Heidi saapui kuvaajan kera kotiimme ja Susa ja
Bambi saivat hetken kuvitella olevansa oikeita "filmitähtiä".
Kuvattiin Susaa ja Bambia erikseen ja yhdessä, ulkona ja
sisällä, juosten, kävellen jne. Lammen puolelle emme uskaltaneet
mennä kuvia ottamaan - todennäköisesti Bambi olisi uittanut
itsensä rotannäköiseksi ja sen jälkeen kastellut toimittajat
kameroineen päivineen.
Bambi nautti vierailusta täysin rinnoin. Sehän sai kaikkien
jakamattoman huomion. Välillä kuvaaja olisi toivonut hieman
rauhallisempaa vaihdetta, mutta toden totta sellaista Bambilla
ei ole. Joko mennään täysillä tai sitten ei ollenkaan.
Jos Bambissa riittää virtaa kokonaisen kengurulauman verran,
niin onneksi tuo tytär on sentäs helpommin hallittavissa.
Edes toisen osapuolen kanssa kuvaajan yhteistyö oli
helpohkoa...
Minua tietty harmitti kovin Bambin tämänhetkinen valtava
karvanlähtö, mutta minkäs teet...kyllä siinä välillä kesken
kuvausten teippiharjattiin lapsen tummansinistä puseroa, jossa oli
karvavuoraus ja lopuksi tarjottiin toimittajillekin teippiharjaa poistuessaan
tuvastamme.
Lehti ilmestyy kesäkuun alussa ja mielenkiinnolla odotamme millainen
juttu siitä kehkeytyy...Aukeaman kokoisesta jutusta oli puhetta,
joten eiköhän siihen tosiaan muutama kuvakin mahdu.
Yksitoistavuotiaalle Susalle päivä oli varmaan ikimuistoinen.

Toimittaja Heidi Ylitalo ja kuvaaja Seppo Saarentola
Susan ja Bambin kanssa yhteiskuvassa.

PIETARIN KV 21-22.4.2007

Ehkä tähänhetkisistä näyttelymatkoista rankin tuli
tehtyä Venäjälle Pietarin kansainväliseen koiranäyttelyyn.
Olimme saapuneet lauantaiaamuna hotellille aamuyöstä
klo 04.00 aikoihin. Puolentoista tunnin yöunien jälkeen
olikin kiire sitten pakkautua näyttelybussiin viettääkseen
koko pitkä päivä näyttelypaikalla. Onneksi näyttelyalue
oli suhteellisen siisti, sillä tapahtuma oli Pietarin uudessa
jäähallissa. Myös turvallisuustoimet olivat huippuluokkaa.
Asistautuneet vartijat oviaukoissa oli jotain mitä ei ole
ennen näyttelyissä nähty. Aika puistattavaa...!

Pihla onnistui lauantaina voittamaan nartut ja sai
Italialaiselta tuomarilta Guido Vandonilta sertin ja cacibin.
Tuomari juttelin tovin kehän jälkeen kanssamme ja
oli erittäin ihastunut koiriimme.
Sunnuntaina kävikin sitten juuri, niin kuin olin pelännytkin.
Venäläinen tuomari, joka arvosti koirassa vain isoa
kokoa ja massaa ja liikkeet ym. rodunomaiset piirteet
olivatkin sitten sivuseikka. Pihla sijoittui nartuissa kolmanneksi
ja sai sertin. Eräs Pihlan edelle mennyt narttu kilpaili viime
viikonloppuna Lahden kansainvälisessä koiranäyttelyssä ja
sai Bo Skalinilta keltaisen nauhan kotiinvietäväksi...että silleen!

Matkanjärjestäjässä olisi taas kerran ollut toivomisen varaa...!
Pihlan matka oli varattu kuukausia etukäteen ja matkanjärjestäjä
oli sähköpostilla ilmoittanut, että bussissa on Pihlaa varten iso
metallihäkki. Häkkiä ei ollut...eikä ollut paikkaa edes Pihlan
omalle häkille. Niinpä neiti matkusti sitten kaksi kokonaista päivää
bussin käytävällä. Tullitarkastuksen ajaksi se sidottiin bussin etuosaan
kiinni ja siellä sen sitten yksin täytyi kohdata mm. Venäjän tullimiehet,
jotka kävivät auton tarkastamassa sen jälkeen kun ihmiset olivat
poistuneet sieltä. Täytyy sanoa, että Pihlalla on kyllä uskomattomat
hermot. Paluumatkalla se ei edes korvaansa lotkauttanut vaikka
toisissa passitarkastuksissa tullimies saapui bussiin katsomaan passit.
Siinä se maata lötkötti irtonaisena lattialla, vaikka vieras mies käveli
aivan viereen. Jotkut koirat reagoivat haukkumalla häkeissään,
mutta Pihla ei kokenut tilannetta mitenkään reagoimisen arvoiseksi,
istuihan mamma kuitenkin viereisellä penkillä!

Vielä muutama kuva näyttelykehästä!
Kuten kuvista näkyy, Pihla on jo kesäturkissaan.
Nyt kun cacib-hanakin on avattu, niin ryhdymme hyvin
mielin viettämään rauhallista kotielämää. Pihlan kanssa
kierrettiin vuoden 2006 aikana sellainen määrä näyttelyitä,
niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin, että sekä emäntä, että
koiransa ovat aivan uupuneita koko näyttelytouhuun.
Kotona ei kokonaiseen vuoteen ole vietetty montaakaan viikonloppua
ja pihahommat yms. ovat olleet retuperällä jo pitkään.
Lapsi syyttää, että äiti tuhlaa kaikki meidän perheen rahat
ja ajan koiranäyttelyihin. Ja jos äiti ei ole ollut näyttelymatkalla,
niin kaikki muu aika on pitänyt viettää työpaikalla.
Lomamatkatkin ovat suuntautuneet
aina johonkin "näytökseen". Mutta toisaalta kyllähän
Pihlan kanssa on mukava ollut kiertää - Susakin on matkustanut
enemmän vuodessa, kuin koko elinaikanaan.
Laskimme juuri, että Pihla on matkustanut kahdeksan maan kamaralla
koiranäyttelyissä...ja nämä kaikki junnuluokassa.
Nyt siis tauolle...vaikka...toisaalta uudet haasteet jo kutkuttavat
nurkan takana. Mutta ei kiirettä - koko elämä edessä!

Pihla kehässä lauantaina 21.4.07

Capo ROP, Pihla VSP ja tuomari Guido Vandoni

KUULUMISIAMME 15.4.2007

Kesä saapui - tai siltä se ainakin tuntui viime viikonloppuna.
Helteen kunniaksi Bambi pääsi pulikoimaan pihalampeen
ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Vesi oli vasta kolmeasteista,
mutta Bambin menoa se ei tuntunut haittaavan. Tosin neitiä
odotti uinnin jälkeen lämmin shampoopesu ja föönaus.
Kevät on tosiaan tullut aikaisemmin, viime vuonna koirat
uivat ensimmäistä kertaa vasta toukokuun alussa.


Tässä sitä odotetaan, että isäntä heittäisi hiukka
nopeammin sitä dummya - ettei tarttis odottaa

Onni ja autuus - tätä on odotettu koko pitkä talvi

Dummy on tuotu rannalle, mutta missä viipyy heittäjät

Aika hyvä suojaväri meidän Bambilla - eikö?

Perheen paras heittäjä.

Vauhdin hurmaa - tässäkin lajissa!

Bambin Rakkain esine!

Melkoinen molskahdus! Dummyn perään mennään
vauhdilla loikaten.

Varma noutaja! Dummya ei jätetä.

Uinnin jälkeen joutui pesuun ja fööniin.
Tämä vain on Bambille aivan liian siisti olotila.
Se kun rakastaa jokaisella lenkillä rymytä ojat ja
suolammikot.

KUULUMISIAMME 31.3.2007

Näin se aika vierähtää. Talvi on mennyt ja kevät tekee kovaa vauhtia
tuloaan. Viime keväänä odotimme kovasti jäiden lähtöä lammesta,
jotta Nuppu ehtisi vielä uimaan ennen lähtöään "taivaanrannan taakse".
Myös nyt meillä odotetaan jäiden lähtöä...

...kuvassa Pihla (pöksykarvoineen), joka ei ymmärrä, että uimakelit eivät
vielä ole parhaimmillaan...

lampi oli nimittäin vielä tänään paksussa jäässä....!

Pihla on nyt sitten jättänyt junnukehät taakseen lopullisesti.
Isoimpana saavutuksena mm. Baltian juniorimuotovaliotitteli.
Ihan niin paljon meidän ei pitänyt näyttelyissä ulkomailla
juosta, mutta nälkä kasvaa syödessä ja samalla tavalla
kävi Pihlan tittelienkin kanssa.
Tässä yhteydessä taas kiitos kasvattaja Railalle
upeaakin upeammasta koirasta.
Iso kiitos kaikille kanssamme matkanneille ja erityisesti Evelle -
ilman matkaseuraasi olisi kolme viimeistä ja nimenomaisesti
se suurin junnutitteli jäänyt saavuttamatta!

Hyviä tuloksia on ilmeisesti odotettavissa myös lonkkakuvauksesta,
joka Pihlalle tehtiin viime maanantaina.
Odotamme vielä tuloksia kennelliitosta, mutta sekä lonkat,
että kyynäreet lähtivät terveinä Limannille arvosteltavaksi.

Pihla odottaa kuvausvuoroaan...

Pihla ja veikkansa Maxi...

Pihlan kanssa on jätetty alkuvuonna monta
näyttelyä väliin.
Samoin tulemme tekemään myös jatkossa.
Esittäjä on saanut jo loppuvuodesta lääkäriltään kehoituksen välttää
näyttelyitä korkean verenpaineensa vuoksi.
Töissä riittää jo riittävästi ainesta paineiden nostoon ja
vapaa-aika pitäisi käyttää akkujen lataamiseen ja rentoutumiseen.
Yllämme edelleen lentävät ilkeät ja pahat puheet ovat omiaan
vahvistamaan päätöstä siitä, että viikonloppunsa voi
viettää ystävällisemmässä ja rennommassakin ilmapiirissä.
Onneksi vepekausi alkaa kohta ja voimme Pihlan kanssa
keskittyä pelastustaitojen oppimiseen. Pihla omaa vahvan
vesipelastusvietin ja sille tulee ehdottomasti suoda
mahdollisuus taitojensa kehittämiseen ja pelastusvaiston
ylläpitoon.

Bambin kanssa on ollut paljonkin huolta ja murhetta.
Bambilla alkoi viime kesästä lähtien olla yhä pahenevia epämääräisiä
oireita. Meni pitkään ennenkuin ymmärsimme, että esim. huonon
käytöksen ja aina vain huononevan ryhdin ja liikunnan takana
olikin kovaa kipua. Bambilta löytyi magneettikuvauksessa
alkava spondyloosi yläselästä ja välilevynpullistuma alaselästä.
Bambia on ahkerasti hoidettu mm. fysioterapialla ja olemus ja
liikunta on jo selvästi normalisoitunut, mutta kipulääkkeet kuuluvat
edelleen jokaiseen arkipäivään. Neidin kuntoutuksen kannalta odotamme
kovin uintikelien alkamista. Pihlan kanssa liikkuminen ja leikkiminen on
kielletty. Lenkillä ollessamme toinen koira on aina kytkettynä, näin
pystymme varmistamaan, että meno ei ylly liian rajuksi.
Ennustetta Bambin tervehtymiselle ei ole. Päivä kerrallaan katsomme
tilannetta ja toivomme, että jonakin päivänä koiramme saisivat vielä
juosta ja peuhata yhdessä vapaana!

Bambi ja Pihla pakollisella "paussilla" aamulenkin aikana.

Kevät siis jatkukoon. Kesäkukkakisakin on perheessämme
jo käynnistynyt ja Susahan se ehti ensimmäisenä leskenlehdet
kotiin tuoda. Kovasti etsitään nyt ensimmäisiä sinivuokkoja...!

Ja isännän jokakeväiset puutyötkin ovat jo käynnistyneet....!

LASTENVEDOT NURMIJÄRVI 04.03.2007

Nurmijärven Lions-club järjesti tänään perinteisen talvitapahtuman,
johon osallistui monta leoa. Ilma oli lämmin ja sää suosi tapahtumaa.
Koirille tapahtuma oli sekä liikunnallinen, mutta erityisesti myös
sosiaalinen niin toisiin koiriin nähden, kuin myös lapsiin ja suureen
yleisömäärään liittyen.
Päivä oli iloinen ja onnistunut ja siitä kiittäminen aktiivisia omistajia.
Alla muutama kuva päivän "ahertajista".

Neroa (Pinbiittan Ilta-Tuuli) ja Veli-Pekkaa on taas kerran kiittäminen
"hikisestä" urakasta!

Nero kera pienen "matkustajan". Kokoero näillä
miehillä on valtava, mutta Neron rauhallinen luonne
vakuuttaa pienimmänkin kyyditettävän.

Brandon (Lejontorpet´s Beryll Brandon) osallistui tänään
ensimmäistä kertaa lastenvetoihin.
Vielä vuosi sitten hän oli sitä mieltä, että vetäkää te,
minä poika aion vain istua valjaissa. Katilla taisi vähän
hiki pukata päälle. Vetäminen on tosi rankka urakka myös
koiran ohjaajille. Lapset kun yleenä haluavat mennä "KOVAA".

Pihla rakastaa lapsia ja taputuksia. Ja niitähän tänään
piisasi. Neiti osoitti myös olevansa luja ja vahva vetäjä
ja toivommekin hänen osallistuvan paljon erilaisiin
lastenvetotapahtumiin tulevaisuudessa.

Pihlan tyylinäyte - häntä huiskuten huimaa vauhtia!

Cola! Paikalla oli myös Cola, joka hänkin ensimmäistä
kertaa lastenvedoissa. Iloinen ja vahva vetäjä.
Kiitos Katalle mukanaolemisesta.

Junnulle (Lapponica Löwe Enzer) lankesi nuoren iän vuoksi vielä
pusuttelijan rooli, mutta siinä sitä olikin tänään tehtävää riittävästi
junnukoiralle.

Lindan kaulaliinassa oli "IHANA" tupsu Junnun mielestä.

Kati tauolla poikiensa Brandonin ja Junnun kanssa

Pihla ja veljensä Nero harrastivat välillä "taukojumppaa"
leikin muodossa.

Oma Susamme ei enää koirien kyytiin vaivaudu.
Ilmoitti tänään leikkisästi, että " ei suostuisi kukaan
muukaan, joka olisi koko ikänsä joutunut koirien
kyydissä pulkassa istumaan". No onneksi paikalta löytyi
myös poneja.

Leonbergien erikoisnäyttelymatka Saksaan 21.9.-28.9.2006

Tästä se matka alkoi. Pihla on kokenut matkaaja,
eikä laivan kannella pienellä hiekkalaatikolla tarpeiden
tekeminen ole sille mikään ongelma! Isompi ongelma oli se,
että aina kannelle tultaessa neiti luuli pääsevänsä vepe-treeneihin.
Onneksi kaiteet olivat tarpeeksi korkealla. Pihla nimittäin on
valmis hyppäämään korkealtakin, kunhan vain uimaan pääsisi...!

Näyttelyssä tavattiin myös isä Paco ja omistajansa Inger-Marie,
jonka saimme ikuistettua Pihlan kanssa yhteiskuvaan.

Ja tässä vielä molemmat tytöt...

Pihla Näyttelyalueella klubitalon edessä...

Ja alueella jalottelemassa omenapuiden katveessa...
kaupunki taka-alalla.

Tässä alueen kaunista maalaismaisemaa...
ihania vihreitä isoja peltoja. Tosin kesän ensimmäinen
punkki piti käydä hakemassa Saksasta asti...

Ja taas ne ihanat omenapuut...

Kaupungilla oli mukava käydä kävelyllä koirankin kera.

Tämä patsas paljastettiin kaupungin keskustasta.
Aluksi Pihlaa ei onnistuttu saamaan samaan kuvaan...
sillä patsas oli TOSI pelottava...

Päivänvalossa seuraavana päivänä jo ihan siedettävä...
pienen etäisyyden päässä....

eikä kovin turvallinen olo edes mamman kainalossa...

Tässä muiden tyylinäyte...huomatkaa pienokainen muiden välissä...

Ja kyltti patsaan jalustassa...

Ostoskeskuksessa...

Miten se Pihla näyttääkään pieneltä...?????

Ja hyvältä reissulta löytyi myös halvat kotiintuomiset...
Pepsiä tietty lapsille...!!!!

 

07.08.2006

Nuppu lähti...ikävä jäi! Tämän päiväkirjan kirjoittaminen
on tuntunut liian tuskalliselta tämän aiheen osalta.
Siksipä en pysty aihetta vieläkään käsittelemään -
tulen aikanaan kirjoittamaan Nupun omille sivuille
sairaudestaan ja viimeisistä päivistään!

Pihlan kanssa on kierretty näyttelyitä oikein "urakalla".
Menestystä on tullut ehkä jo "liikaakin", ainakin jos sitä
mittaa niillä pahoilla ja ilkeillä puheilla, joita olemme
saaneet osaksemme. Täytyy myöntää, että olen ollut
yllättynyt siitä miten paljon "huonoja häviäjiä" kehissä
kiertää. Ja kun minullakin on usein tytär mukana näyttelyissä, niin
on suorastaan noloa, että lapsi "vahingossa kuulee"
omasta rakkaasta Pihlastaan ja äidistään kehän laidalla "mitä ihmeellisimpiä" 
valheita, joita sitten kotimatkalla ihmetellään.
On ollut hieman ristiriitaista yrittää opettaa tytölle hyviä
näyttelykäytöstapoja, kun aikuiset ihmiset käyttäytyvät näyttelyissä,
kuin vähä-älyiset  (...kaikkia tulee tervehtiä alueelle tultaessa, kannustetaan
tuttuja ja jopa tuntemattomiakin ja ollaan onnellisia muidenkin menestyksestä,
vaikka oma koira ei pärjäisikään. Ja että hyviin tapoihin kuuluu
onnitella pärjänneitä, taputtaa kehän laidalla ja että aina ei voi sama koira voittaa jne...
Ja lisäksi unohdetaan muiden ilkeät puheet ja huonot käytöstavat ja yritetään kuitenkin
aina itse käyttäytyä kauniisti ja hyvin).

Mutta onneksi näyttelyissä käy myös aitoja mukavia ihmisiä, jotka
jaksavat aina tsempata muitakin ja ovat iloisia myös toisten menestyksestä.
Heitä on kyllä monia, mutta erityisterveiset tässä Yvonnelle ja Hannalle!

Pihlan kanssa aiotaan kiertää vielä loppukesäkin näyttelyissä, vaikka
neiti on turkkinsa tiputtanutkin. Pihla on vaihtanut turkkia pitkään ja hartaasti.
Koska kesä on ollut kaunis ja lämmin se on saanut toukokuusta lähtien
uida paljon, välillä jopa useamman kerran päivässä.
Turkkia on siis tiputeltu säännöllisesti ja mitään yht´äkkistä
turkinlähtöä ei ole tämän vuoksi odotettavissa. Turkittomanakin hyvältä näyttävä
karva on varmasti myös seurausta uutterasta turkin hoidosta ja huollosta ja
lienee osansa myös koiran runsasturkkisilla vanhemmilla, joilta on
peritty hyvät geenit karvojen suhteen!

Näyttelyt siis jatkuvat ja ilmeisesti siis uintikin ainakin säiden puolesta.
Koska koko kesä on ollut niin kuumaa, että koiria ei ole voinut lenkittää,
niin koiramme ovat nauttineet täysin rinnoin oman pihalammen vilvoittavasta
vedestä...uiminenhan on muutenkin parasta mahdollista liikuntaa
nuorelle koiralle. Vepetreenejäkin on vielä jäljellä -  pulikointi siis jatkukoon!

29.05.2006

Toukokuu alkaa olla päätöksessään ja enää ei puhuta keväästä,
vaan kesästä. Tosin ilmat ovat olleet niin viileitä, että välillä
on tuntunut, kuin talvi olisi tulossa...

Nuppu on voinut erinomaisesti. Voi miten olen onnellinen,
että elämä kanssaan on jatkunut nämäkin viikot. Nupulla ei
ole edelleenkään ollut mitään oireita sairaudesta ja tällä
hetkellä neiti alkaa kaiketi olla jo pieni lääketieteellinen
"ihme" sairauden etenemisen suhteen...!
Koska syöminen on yksi suurimmista iloistaan tässä
maailmassa, niin olemme antaneet neidin nauttia herkuista
täysin rinnoin. Ympärysmitta alkaa kait kohta olla suurempi,
kuin pituusmitta ja Nupun tuntevat tietävät, ettei neiti ole edes
lyhintä mahdollista mallia...Nuppu on nyt tottunut saamaan
herkkuja kaiken aikaa. Se on myös oppinut, että kaikki kannattaa
varastaa mitä pöydiltä löytyy, sillä hänelle ei enää kukaan ole
vihainen, vaikka käyttäytyisi kuinka röyhkeästi ja
häikäilemättömästi. Nuppu saa siis viettää villiä ja tottelematonta
elämää näinä päivinä...mitä törkeämmin se käyttäytyy sitä
onnellisempia olemme olleet...hassua, mutta näin se elämä
vain nyt menee...Ja taas ristin käteni ja pyydän Luojalta
lisää elonpäiviä - luopuminen tästä rakkaasta koirasta tuntuu
edelleenkin kovin epäoikeudenmukaiselta.

Pihlan kanssa on keskitytty viime aikoina näyttelyihin. Menestystä
on tullut enemmän, kuin koskaan olisin voinut juniorikoiralta
odottaa. Pihla ei ole vielä täyttänyt edes kymmentä kuukautta ja
kolme sertiä on jo kasassa Suomen maalta. Nyt olisi oikea aika
antaa neidille pieni näyttelytauko ja nauttia kesästä ja uimisesta.
Turkkikin alkaa olla vaihtumassa, joten sitenkin aika olisi
otollinen jättää muutama näyttely väliin. Saas nähdä maltanko
pysyä kehistä poissa?

Bambin turkinlähtö se vain jatkuu. Näin totaalisen karvattomalta
se ei ole koskaan näyttänyt...mutta kesähelteillä turkittomuus
lienee kuitenkin etu. Uintitaukoa on pidetty. Nuppu on jouduttu
ihottuman vuoksi pitämään lammesta pois, joten tasapuolisuuden
vuoksi kukaan ei ole päässyt uimaan.
Mutta kunhan ilmat tästä lämpenevät, niin pulikointi jatkukoon...!

Kesälomia odotellaan kuumeisesti - tosin lomasuunnitelmat on
jouduttu pistämään jäihin Nupun vuoksi. Matkailuauton jyrkät portaat
eivät ole nyt Nuppua varten. Mutta lomailla voidaan sitten aikanaan
vaikka koko loppuelämä. Nyt nautimme vain Nupun
läsnäolosta ja olemme ylettömän onnellisia pienistä ihanista yhteisistä
kävelyretkistä metsätiellä ja ihanista onnenhetkistä, joista nautimme kanssaan
päivittäin! Aamuisin suuri onnentunne on herätä neidin "kovakouraiseen"
pusutteluun!

Ja ihmiset ovat olleet ihania eläessään kanssamme Nupun sairautta. Niin moni
aina ensimmäiseksi muistaa kysyä Nupun vointia ja kaikki muut asiat tulevat
vasta sen jälkeen...On mahtavaa, että on hyviä ystäviä jotka ovat jaksaneet lohduttaa
ja tukea näinä aikoina. Olette olleet todellisia "ystäviä hädässä" ja ilman teitä
nämä kuluneet kuukaudet olisivat olleet paljon lohduttomampia. Olen murheillamme
itsekkäästi itkettänyt teitä muitakin, mutta uskon, että
jokainen vuodatettu kyynel on ollut Nupun arvoinen.

16.05.2006

Kaksi viikkoa tuntuu vierähtävän aina yhtä nopeasti.
Kirjoittelen tänne Nupun kuulumisia, koska tiedän, että moni
miettii, pohtii ja suree miten neiti jaksaa...

Ja hyvin on voinut. Nupulla ei edelleenkään ole ollut mitään oireita
sairaudesta. Ruoka maistuu, samaten riehuminen ja vallattomuus.
Ja yöt nukutaan sikeästi ja rauhallisesti kuorsaten.
Olemme olleet Nupun liikunnan suhteen todella varovaisia.
Nuppu ei saa enää leikkiä ulkona Pihlan ja Bambin kanssa, eikä se
myöskään pääse juoksemaan vapaana metsässä. Lenkit tehdään 8 metrin
flexissä, sillä pahempi tärähdys tai esim. epätasaiseen kuoppaan astuminen
voisi pahimmassa tapauksessa murtaa luun, jossa kasvain on...!
Sitä vastoin neiti on saanut nauttia uinnista pihalammessa.
Tosin viimisen viikon olemme joutuneet pitämään neidin kuivalla maalla,
koska ihoon alkoi ilmestyä tulehtuvia kohtia ja ne on nyt saatava kuntoon
ennen seuraavaa pulikointia. Iho-oíreet voivat johtua myöskin Nupun
allergiasta, sillä se on viimisen kahden kuukauden aikana saanut syödä "kiellettyjä"
herkkuja enemmän kuin koko elinaikanaan yhteensä. Lisäksi lopetin
Nupun siedätyshoidot allergiaa vastaan muutama kuukausi sitten,
koska ajattelin, että kaikki ylimääräinen rasite elimistölle on tässä vaiheessa enää turhaa.
No - onneksi Nupun kutinaan auttaa pieni määrä kortisonia. Joten eiköhän tässä
varmaan jo viikonloppuna päästä takaisin uimaan...
Ja edelleenkin uskallamme toivoa, että päiviä, jopa viikkoja olisi vielä useampi edessä...

Pihla on nyt sitten aloittanut esiintymisensä junioriluokissa.
Tätä kirjoitettaessa kolme kehää on jo kierretty junnuissa ja kaikista on
saavutettu laatumaininta erinomainen. Ja Oulusta tipahti ensimmäinen oikea
sertikin. Ei siis hullumpi alku virallisille luokille!

Bambi on nauttinut uimisesta...tosin useasti ilman lupaa.
Sitä on todella vaikea pitää pois lammesta ja kun neiti päättää lähteä pulikoimaan,
niin ei siinä huudot enää auta...! Tässä vaiheessa olen taas vakaasti päättänyt,
että neiti joutuu koirakouluun, josko korvat vaikka siellä sitten löytyisivät!

Lisää taas kuulumisia jossain välissä...

01.05.2006

Ja näin se vierähti taas pari viikkoa…Nupun koetuloskin saatiin;

”Näytepaloissa oli mukana runsaasti reaktiivista proliferatiivista

luuta sekä proliferatiivinen pahanlaatuinen kasvain jossa paikka paikoin

on lievää osteoidimuodostusta eli löydös viittaa osteoblastiseen

osteosarkoomaan” (Eläinpatologian laboratorio)

Eli kyseessä on pahanlaatuinen aggressiivinen luukasvain.

Toivo ja Pettymys muuttivat nyt siis kotoamme. Niille ei enää ole

elintilaa talossamme ja kauanhan ne jo luonamme viihtyivätkin.

 Ei ole liioin näkynyt Iloa ja Onniakaan,

mutta Rakkaus ja Läheisyys ovat olleet seuranamme, kun

olemme saaneet nauttia Nupun hurmaavasta seurasta

viime viikkoina. Tuntuu, että ahmimme ”kaikin aistein” neidin

läsnäoloa. Asiat, joista sitä olisi aiemmin moitittu ovat muuttuneet

Nupulle sallituiksi. Jääkaapista tipahtaa aina jotain herkullista,

ruokapöydästä tarjoutuu ojentava käsi täynnä herkkuja ja kun neiti saapuu

liiankin aikaisin aamulla herättämään, niin sitä tervehditään sanoilla ”ihanaa,

että olet olemassa”.  Kaikki on siis toisin, kuin ennen.

Nuppu on osannut nauttia tästä kaikesta huomiosta täysin rinnoin.

Se vaatii jopa ”kovakouraisesti” rapsutuksia, jos et itse välittömästi

sitä aina huomaa tehdä. Keittiöön se ehtii ennen Pihlaa ja Bambia ja

auton kyytiin se olettaa pääsevänsä ”aina”.

 

Nuppu on voinut muutenkin erinomaisesti. Sairaudesta ei ole vielä muita

merkkejä, kuin diagnoosi paperilla ja jo silmin havaittava patti etujalassa.

Kipuja ei ole vielä ollut. Nuppu syö ja juo hyvin. Nukkuu yönsä rauhallisesti ja

on muutenkin villi ja vallaton – välillä ihan mahdottomuuteen asti.

Olemme päättäneet, että Nuppu saa nauttia kevättuulista ja auringosta

siihen asti, kunnes ensimmäiset oireet ilmaantuvat.

 

Pihla esiintyi eilen viimeistä kertaa pentuluokassa Vaasan näyttelyssä.

Neidin pentunäyttelyt sujuivatkin yli odotusten. Kymmenestä näyttelystä

saavutettiin mm. yhdeksän kunniapalkintoa, viisi ROP-titteliä ja kaksi VSP-titteliä.

Parhaimmalta saavutukselta tuntui tietenkin sekä Eestin että Suomen erikoisnäyttelyjen

voitot. Tästä on hyvä jatkaa…!

 

Ja Bambi tosiaan nauttii ojista ja kuralätäköistä. Miten se osaakin olla

niin tottelematon näiden suhteen…! Ja sen kun pitäisi olla vielä hyvänä esimerkkinä

Pihlalle!

Bambikin satutti jalkansa ja oli "toipilaana" muutaman viikon.
Anturaan tuli vuotava haava metsälenkillä ja se oli  toisinaan kovinkin kipeä.
Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja ilman tohtoria!

Bambi tiputti turkkinsa totaalisesti tässä parin viime viikon aikana.

Siksi näyttelyihin ei ole lähtemistä vähiin aikoihin – toivottavasti ehkä kuitenkin

jo loppukesästä.

Uimakausi on nyt alkanut. Vesi lammessa on kuusiasteista,

joten mikään tuskin enää estää tätä neitiä pysymään kuivalla maalla.

Ja mikäs sen parempaa liikuntaa olisikaan, joten antaa neidin uida – ja

opettaa sekin taito myös Pihlalle!!!!

 

18.04.2006

Näin se aika vierähtää. Taas on pari viikkoa edellisestä päiväkirjamerkinnästä.
Nuppu on voinut omasta mielestään erinomaisesti. Meillä vain on huoli
tulevasta, sillä Nupulla joulukuun alussa tehty epämääräinen
luustomuutos on röntgenkuvissa kasvanut moninkertaiseksi.
Odotammekin nyt tuloksia koepalasta, joka otettiin Nupulta viime viikolla.
Diagnoosi toivottavasti kertoo meille onko kyseessä hyvän- vai pahanlaatuinen
luukasvain. Toisaalta "molempi pahempi", sillä etujalassa olevaa kasvainta
ei liene mahdollista poistaa. 

Elämän täytyy kuitenkin jatkua, vaikkakin tulevaa on vaikea suunnitella,
kun Nupun sairauden etenemisestä kukaan tuskin pystyy tarkkaa ennustetta
antamaan. Niinpä nautimme neidin hurmaavasta seurasta nyt täysin siemauksin
tietäen, että jo huomenna voi kaikki olla toisin...

Toisaalta diagnoosin varmistuminen on varmasti omalla tavallaan helpotus. Nuppu on nyt ontunut
puolitoista vuotta vaihtelevasti. Olemme turvautuneet alansa huippuihin lääkäreihin,
vierailleet kiropraktikolla, hierojalla, osteopaatilla, homeopaatilla jne.
Kaikki on tehty, mikä on voitu ja enempään ei tässä pieni ihminen pysty!
Toivomme voimia ja viisautta kohdata tuleva ja olemme kiitollisia jokaisesta
hyvästä päivästä toivoen, että niitä kuitenkin olisi vielä useampi edessä.

05.04.2006

Kolmisen viikkoa on kulunut edellisestä päiväkirjamerkinnästä ja voin

sanoa, että raskasta on ollut. Juuri, kun ehdimme iloita Nupun toipumisesta,

niin heti synttäriä seuraavana päivänä kaikki olikin taas toisin.

Nuppu alkoi ontua vahvasti oikeaa etujalkaansa. Oire oli ilmaantunut yön

aikana, illalla nukkumaan mennessä kaikki oli vielä hyvin. Kovaakin

kovempaa ontumista on nyt sitten jatkunut jo kolmatta viikkoa.

 

Kodisssamme asustaa siis tätä nykyä myös Toivo ja Pettymys.

Juuri, kun uskallamme täysillä nauttia Toivon seurasta,

niin suuri Pettymys livahtaakin ovesta sisään. Se aiheuttaa kaikille

meille huolta ja murhetta ja asettaa huomisen ja tulevan taas

ties monennenko kerran kyseenalaiseksi. Pettymyksenkin kanssa

jaksaa elää saman katon alla, jos Toivo käy aina välissä vierailulla.

Eniten odotamme, että kotiimme muuttaisi asumaan pysyvästi

Ilo ja Onni. Heille talossamme on aina sijaa.

 

Pihla osaltaan päättelee seuraavien muutaman viikon aikana

esiintymistään pentukehissä. Toukokuun alusta neiti kirmaileekin

sitten jo junnukehissä. Aika on kulunut liiankin nopeasti ja meidän

pienestä pennusta on kasvanut hetkessä ”suuri aikuinen”. Tosin

omissa silmissä Pihla on varmaankin ikuinen ”vauva”.

 

Bambi puolestaan nauttii viimeisistä lumisista keleistä.

Uskon, että se odottaa kuitenkin kevään tuloa. Sehän tuo mukanaan ihanat

isot kuraojat ja sulat suolammikot. Ja uintihan se on lähellä Bambinkin

sydäntä. Bambin tehtäväksi jää opettaa Pihlalle uimisen jalo taito.

Kunhan lammesta nyt vain jäät sulaisivat nopeasti…

 

Tällaista meillä tällä kertaa. Kevättä odotetaan varmaan enemmän, kuin

koskaan ennen. Kesälomiakin suunnitellaan jo. Pihlankin vasta-ainetestit olivat

positiiviset, joten toivon mukaan perhe ja kaikki kolme koiraamme matkaavat

heinäkuun puolella muutamaksi viikoksi nauttimaan pohjois-Norjan kauniista maisemista.

Matkaseuraksi olemme kutsuneet vain Ilon ja Onnin.

 

18.03.2006
Tässä nyt vihdoin ja viimein availen tätä päiväkirjaamme...
Kun nyt siis perheessämme tätä nykyä vilistää kolme villiä ja riehakasta leonarttua, ja kun lapset ja koti ja erityisesti työkin
pitäisi hoitaa jossain välissä...niin tuntuu ettei tällaisille päiväkirjoille jää liiemmin aikaa...ja kun nämä kotisivutkin
ovat vielä vaiheessaan...mutta kaikki ajallansa.

Perheessämme on eletty pelonsekaisia aikoja viime joulukuun alusta asti, jolloin lääkäri löysi Nupultamme omituisia
luustolöydöksiä röntgenissä...pahimmassa tapauksessa Nupun elonaika voisi olla jo päätöksessään, mutta suureksi
iloksemme neiti on piristynyt ja vointi parantunut viikkojen myötä.
Ontumisiakin on enää tosi harvoin ja varovasti olemme jo uskaltaneet ajatella elämääkin eteenpäin jo enemmän,
kuin päivän kerrallaan. Kaikki on pyörinyt tähän asti Nupun voinnin ympärillä.
Mitä huominen tuo Nupun mukana tullessaan, on edelleenkin Korkeimman kädessä, siksi nautimme jokaisesta päivästä
ja elämme arkisten asioiden parissa, kuten miten saada neidin paino putoamaan tai löytyisikö jostain vihdoin
luonnetestipaikka, jotta saisi neidin vihdoin testattua.

Jos on ollut huolta ja murhetta, niin on ollut myös ihanaa aikaa seurata Pihlan kasvua ja kehitystä, sekä sopeutumista laumaamme.
Pihlan kanssa olemme saaneet nauttia myös mahtavista näyttelymatkoista mm. Tallinnaan. Kiitos näistä matkoista kuuluu Pihlan veljen
omistajille Mialle ja Tonille ja tietty myös Eijalle, Jaanalle, Janinalle ja omalle Susallemme. Olemme tietysti olleet kovin onnellisia siitä,
että Pihla on kasvanut ja kehittynyt ilman minkäänlaisia huolia ja murheita. Meillä, kun on kokemusta muunkinlaisesta kasvusta...!
Pihlan kanssa suunnitelmiimme kuuluu paljon näyttelyitä ensi kesänä.

Bambi on nauttinut Pihlan seurasta täysillä. Ja sehän on tarkoituskin. Pihla otettiin ensisijaisesti leikki- ja lenkkiseuraksi Bambille,
kun Nupun ontuminen pakotti meidät lenkittämään Nuppua yksin ja rauhassa. Tylsäähän se olisi Bambista juosta yksin metsillä ja
mättäillä. Mukavampaa, kun on kaveri, jonka voi pukkaista ojan pohjalle välillä tai ottaa isot painituokiot lumisessa metsässä.
Nämä kaksi neitiä ovat nykyään erottamattomat. Olen onnellinen, että heillä on toisensa.
Bambia tullaan kesällä näkemään
muutamassa ulkonäyttelyssä. Sisänäyttelyt jätetään jatkossa suosiolla väliin. Metsän keskellä kasvaneelle koiralle ne ovat
todella pelottava ja epämiellyttävä paikka viettää aikaansa. Siitä touhusta ei nauti koira enkä itsekään siinä tilanteessa.
Bambi todennäköisesti jatkaa (lue aloittaa) myös ensi kesänä vepeilyään!

Tämän kummempaa ei meille tällä hetkellä kuulu. Kovasti odotellaan lumen ja jäiden sulamista ja uintikauden alkua.
Nupun kuntoutukselle olisi ensiarvoisen tärkeää, että pääsisi päivittäin uimaan.
Kun nyt päiväkirja on saatu vihdoin avattua, niin täältä voi sitten jatkossa seurata kuulumisiamme. Huomenna vietämme Nupun
5 vuotissynttäreitä, kunhan ensin kotiudumme Pihlan kanssa Tampereen näyttelystä.